Olin jo syntymästä asti tarkkaillut pentua, koska se oli hyvin erilainen kuin muut pennut. Epäilin, että jotakin on vialla. Mutta Hertta kasvoi ja kehittyi samaan tahtiin kuin muut sisarukset ja en osannut huolestua, ehkä se vain oli hieman erityinen. Kasvaessaan kiinnitin huomioni sen todella paksuihin kyynär- ja polviniveliin ja omituiseen etujalkojen asentoon. 5 viikkos tarkastuksessa kysyin eläinlääkäriltä, mitä hän on mieltä Hertan luustosta ja etujaloista. Hän piti niitä kummallisina, mutta ei osannut sanoa mitään. Hän kirjasi ell.tarkastuspaperiin vain että ylikulmautuneet eturaajat.
Jatkoimme elämää, tarkkailin Herttaa ja olin valmistautunut pitämään Herttaa niin kauan kotona kuin tilanne selviäisi.
Varasin ajan toiselle eläinlääkärille. Takaraivossa tykytti kokoajan ajatus, että tämä reissu tulisi olemaan Hertan viimeinen.
Eläinlääkärin diagnoosi osoitti, että olin oikeassa. Hertta oli kehitysvammainen ja sillä oli paha kasvu- ja kehityshäiriö. Jalan nivelet olivat todella pahat. Hertalla ei vielä ollut kipuja, mutta kasvun myötä jalat olisivat kipeytyneet todella voimakkaasti ja nivelrikot olisivat olleet jo alle 1v iässä. Niinpä katsoin parhaaksi yhdessä eläinlääkärin kanssa päästää Hertta ikiuneen, päätös oli oikea vaikka todella rankka, olihan Hertta vasta 8 viikkoinen pentu jolla oli elämä vasta edessä.
Kyselin eläinlääkäriltä mistä nämä häiriöt tulevat, mutta selkeää syytä ei löydy. Tällaisia pentuja vaan syntyy joskus, kun sikiö aikana kehitys on mennyt jostakin syystä pieleen ja kromosomeihin tullut joku virhe. Siskojen osalta ei tarvitse pelätä tätä, he ovat terveitä. Hertta oli syntymästään asti vähän omanlaatuinen. Hertta pysyy sydämessäni aina, erityisenä pentuna <3
